Kuka olen?
Kohta 50 vuotias vuoroviikkovanhempi.
Keskituloinen kuluttaja, jonka ”tili tuli, tili meni”.
Kaupungin työntekijä.
Yrittäjä.
Nykyään myös sijoittaja.
Tavoite: Tulla taloudellisesti riippumattomaksi 5 vuodessa. Vaurastua 10 vuodessa.
Tervetuloa seuraamaan matkaani vauraaseen elämään
Uskon ja tiedän vaurastuvani tulevaisuudessa. Uskon, että se on mahdollista jokaiselle. Toki jossain vaiheessa aika voi olla este, koska tämä ei ole mikään pikamatka ja ikää on jo mittarissa. Eli nyt on korkea aika aloittaa, jos haaveilee yhtään paremmista eläkepäivistä. Enkä edes tarkoita matkustelua, vaan ihan vaikka julkista vanhusten hoitoa. Yhtään hoitoalaa moittimatta, mutta ennen kaikkea rahoituksen puuttumista. Kyllä, tässä vaiheessa elämää tällaisia asioita miettii. Tässä, kun seuraa lähimmäisten tilanteita, huolettaa yhteiskunnan kyky huolehtia heikompiosaisista.
Koska olen varma, että kaikki pystyvät vaurastumaan, niin haluan toimia esimerkkinä ja kertoa täällä matkastani.
No miksi en ole tätä sitten itse tehnyt aikaisemmin? Sitä tietysti ihmettelen itsekin. Vastaus varmaankin on, etten tiennyt miten. En tiennyt, että se on mahdollista enkä ymmärtänyt ottaa asiasta selvää. Ja toki se harmittaa, koska olen käyttänyt elämässäni tuhansia tunteja mm. tv:n, netflixin yms. katsomiseen, palkattoman työn tekemiseen (ihan työpaikalla) ja muihin ei-niin tärkeisiin asioihin. Tietysti elämässä tarvitsee olla vapaa-aikaa, mutta varmasti olisin voinut osan siitä käyttää opiskeluun ja vaurastumiseen.
Olen myös opiskellut melko paljon ja ison osan siitä työnohessa. Missään koulussa ei ole opetettu vaurastumista. Toivottavasti sitä kuitenkin nykyisin jo olisi peruskoulun opetuksessa enemmän. Vanha perinteinen malli ”tee töitä ahkerasti ja laita rahaa säästöön pankkitilille” ei toimi enää nykypäivänä.
No miten meinaan tehdä tämän? Miten vaurastun?
Opettelen sijoittamaan eri omaisuuslajeihin. Yritän ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu, ettei kaikki tule yllätyksenä. Opiskelen ja perehdyn asioihin. Yritän hankkia lisäansioita, vaikka olenkin keskituloinen. Yritän kuluttaa järkevästi ja lopettaa ”heti ostamisen”. Ennen kaikkea otan vastuun itse omasta tekemisestä ja tiedostan, että Minä olen ainoa, joka voi vaikuttaa minun omaan tilanteeseeni.
Yksi haave, joka minulla on viime vuosina ollut, on oman pihan saaminen. Olen haaveillut maalaistaloista ja pienistä rivitaloasunnoista. Mutta pieninkin pihallinen asunto pääkaupunkiseudulla on aika hintava yksin asuvalle. Ehkä, jos taloudessa olisi kaksi työssäkäyvää… Haaveita ulkomaanmatkoista, keittiöremontista ja rennosta luksuselämästä on ihan riittämiin.
En kuitenkaan vaurastu säästämällä ja heti rahat kuluttamalla lomamatkaan. En vaurastu lisää lainaa ottamalla ja muuttamalla. En vaurastu kesämökin saunaremontilla. En myöskään vaurastu kovasti töitä tekemällä. Tai kyllä, töitä pitää tehdä, mutta oikeita töitä ja oikeita asioita. Se, että paiskin palkansaajana tai yrittäjänä hurjasti töitä, ilman sen suurempaa taloudellista hyötyä, ei ole järkevää. Raskaan työn jälkeen, kun ei jaksa enää ajatella tai opiskella vaurastumista, saati tehdä mitään lisäansioiden saavuttamiseksi.
Siispä ajatustapani on muututtava. Onneksi törmäsin muutamia vuosia sitten Sanna Kinasen Vauras Elämä -valmennukseen. Sannan ja Villen tapa esittää asioita ja haastaa ajattelemaan asioita uudella tavalla, on ollut ihan käänteentekevää elämässäni.
ps. Tätä kirjoittaessani meillä ei ole mitään markkinointidiiliä, mutta haluan antaa tässä kunnian sinne, minne se kuuluu. Ja voin lämpimästi suositella heidän valmennuksiaan. Kunhan ymmärtää, että työ pitää tehdä itse ja äkkirikastuminen on harvinaista.
Sivutoiminen yrittäjä
Muutama vuosi sitten ostin ensimmäisen vuoden Vauras elämä -valmennusta. Valmennus alkaa budjetoinnista. Muutakin materiaalia on paljon esim. Rahatreeni, jonka skippasin suoraan, koska halusin vaurastua nopeasti. Päätin samaan aikaan ryhtyä myös yrittäjäksi, olihan siitä ollut puhetta myös valmennuksissa. Itselläni oli jo mielessä tietty liiketoiminta ja selvästi kasvava bisnes. Toki laskelmien mukaan se ei olisi kannattavaa, mutta mitäpä siitä. Todennäköisesti siitä kuitenkin tulisi kannattavaa. Vai tulisiko?
Hyppäsin siis sivutoimiseksi yrittäjäksi. Järkilaskemat sivuttaen otin pikkulainan, noin 20 000€.
Yritystoiminta oli luonteeltaan todella sitovaa ja vaati ihmisen läsnäoloa. Se siis vaati työntekijöiden palkkaamista, koska en toiminut siinä päätoimisena. Aika hyvin pääsin tutustumaan yrittäjyyteen Suomessa. Aikaisemmin olen toiminut myös pitkään esimiehenä, joten monet asiat olivat toki jo tuttuja. Haaste oli tietysti löytää oikeat ihmiset avuksi, varsinkin kun mitään suurta palkkaa ei voinut maksaa. Sivutoimisena yrittäjänä ei myöskään mitään starttirahoja ollut apuna. Ja kyllä, tutustuin erilaisiin palkkatuen mahdollisuuksiin, mutta ne ei sopineet minun tilanteeseeni.
Yksinäni en olisi onnistunut lainkaan, mutta tukenani oli kokeneempia yrittäjiä. Yrittäjänä työ oli luonteeltaan hyvin sitovaa ja kaikki vapaa-aika meni yrittäjyyteen. Kotona kaikki tehtävät jäivätkin toiseksi. Muutaman vuoden toimin toiminimellä ja toiminnan kasvaessa yritys muutettiin osakeyhtiöksi. Samalla yritys sai toisenkin omistajan.
Kolmen vuoden sivutoimisen yrittäjyyden jälkeen tein päätöksen hypätä pois itseäni uuvuttavasta yrittäjyydestä. Yrittäjän palkka oli olematon. Toki sitä lainaa (joka siis henkilökohtainen) olisi vielä maksettava. Korkojen nousu onkin nostanut sitä jo hieman liikaa. Säästöä laskin tulevan siitä, että ehtisin ja jaksaisin taas tehdä ruokaa itse, jatkuvan wolttaamisen sijasta.
Edelleen minua kiinnostaa yrittäjyys, mutta tuo oli minulle vääränalista yrittäjyyttä. Haluan sellaisen yrityksen, jota voin tehdä mistä tahansa, milloin tahansa ja mieluiten, niin että asioita saa automatisoitua. Haluan vapautta elämään.
Nyt kääritään hihat
Nyt sitten päätin uudelleen kokeilla Vauras elämä- valmennusta. Olenhan ollut dieetilläkin monta kertaa, eikä joka kerta ole tullut tuloksia, ainakaan pysyviä. Yleensä syyllinen on peilissä ja ohjeita ei ole noudatettu kovinkaan tarkasti. Ostin kerralla Vauraselämä Lifetimen. Ymmärsin, että tätä ei tehdä vuodessa vaan tähän menee hieman pitempään. Elinikä.
Vauras elämä -Lifetime sisältää runsaasti eri valmennuksia. Esim. Rahatreenin, Startti sijoittamiseen, Sivutoiminen digibisnes ja Kryptovaluuttojen perusteet. Sekä runsaan materiaalipankin kk-valmennuksia ja asiantuntiajavalmennuksia. Katsottavaa on siis varmaan satoja tunteja. Tärkeintä onkin pitää maltti ja keskittyä asia kerrallaan.
Tällä kertaa aloitin rahatreenistä. Siitä, jonka edellisellä kerralla olin skipannut. Rahatreeni koostuu hyvin lyhyistä päivätehtävistä ja lyhyistä videoista. Ne on helppo katsoa, vaikka olisi vähän kiireempikin hetki. Suurin työ tehdäänkin päässä. Puhutaan uskomuksista ja mietitään mitä todella voidaan tehdä, jotta kulutus laskisi ja tulot lisääntyisivät. Ja tietysti budjetoidaan.
Valmennuksissa puhutaan paljon vastuusta. Vastuu omasta taloudesta on minulla. No tietysti. Toki tämän tiedän. Mutta jos haluan, että elämäni muuttuu, on tehtävä asioita. Tämä vastuu on minulla. Jos käyn salilla, ei kuntoni parane muita katsomalla. Pitää tehdä itse. Sama koskee vaurastumista. Jos en mene salille tai tee treeniä, ei kunto parane. Sama koskee vaurastumista. Ei riitä, että valmennuksia katsoo ja kuuntelee ja nyökyttelee. Pitää kääriä hihat ja alkaa toimimaan. Se vie aikaa, mutta se on tällä hetkellä itselleni ainoa vaihtoehto. Koska jos nyt en tee, milloin sitten?
Aika on rahaa -hommat käyntiin
Sannalla ja Villellä on Vauras elämä -alustalla myös syventäviä koulutuksia kuten Krypto workshop. Päätin lähteä myös syventäviin koulutuksiin mukaan, koska niissä kerrotaan ”kädestä pitäen” mitä pitää tehdä ja mallit on niin selkeästi esitetty, että jokainen pystyy tekemään perässä. Ja kuten sanottu aika on rahaa. Haluan nyt saada asiat alkuun ja kunnon ohjeet auttamaan minua. En jaksa/ehdi itse käyttää aikaa tiedon etsimiseen, vaan Sanna ja Ville yhdessä vauraselämä tiimin kanssa on kasannut minulle vaurastumisen askeleet valmiiksi. Minun vastuulla on nyt tehdä vaaditut asiat.
Tärkeintä on, etten pysähdy. Saatan asiat eteenpäin, ”loppuun” saakka. Se, jos mikä, on minulle välillä vaikeaa.
Tervetuloa seuraamaan vaurastumisen matkaani.